Vaikka olen jo useaan otteeseen puhunut espanjataidoistani mutta otan sen silti taas aiheeksi. Viikonloppuna nimittäin paikallinen kaverini kehui espanjaani ja sanoi että se on kehittynyt huomattavasti. Ja onhan muutosta todellakin tapahtunut vaikka en vieläkään pysty puhumaan aivan sujuvasti. Mutta aina välillä tulee voittajaolo kun huomaa esimerkiksi että on automaattisesti valinnut oikein verbimuodon (subjuntivokin alkavat pikku hiljaa toimia vaikka ongelmia on vieläkin). Espanjassa kun on paljon sanoja jotka vaativat tietyn muodon tietyssä tilanteessa, puhumattakaan kaikista epäsäännöllisistä verbeistä joita voi oppia vain käyttämällä niitä.

Mutta ikävä kyllä olen pariin kertaan todennut että ymmärrän parhaiten madridlaisia, joiden espanja on hyvin selkeää. Esimerkiksi kolumbialaisen kämppikseni kanssa joudun aina keskittymään paljon enemmän puhumattakaan andalucialaisesta luennoitsijastani, jonka mutinaa on välillä vaikea seurata.

Keskustelin myös parin espanjalaisen kanssa lattarien espanjan ja espanjalaisten espanjan eroista. Niitä on paljon, ei pelkästää aksentissa vaan myös sanoissa. Lattareissa käytetään paljon englannista lainattuja sanoja (esim. tietokone on täällä ordenador ja lattareissa computador). Paikalliset melkein loukkantuivat kun kerroin että costaricalainen kaverini naureskeli espanjalaisten ässille (täkäläisten ässät suhisevat aika lailla - mielestäni hauskankuuloista ja olen kovasti yrittänyt panostaa suhinaan). Mutisivat vain että "Mistäköhän espanjan kieli on kotoisin - täältä vai sieltä...?"