Kun lähdin tänne luulin jo tietäväni suunnilleen mitä vaihdossa
oleminen tarkoittaa - olin väärässä. Lukio- ja yliopistovaihto eivät
liity mitenkään toisiinsa. Uudessa-Seelannissa en ollut ikinä yksin
vaan minulla oli aina perhe ja ystäviä ympärillä ja mikä tärkeintä -
turvallinen olo. Suurin ero on että Uudessa-Seelannissa en potenut
kertaakaan koti-ikävää, päin vastoin en halunnut mennä takaisin
Suomeen. Täällä mielessä käy lähes joka päivä ajatus "Mitä teen täällä?
- Haluan kotiin!" Joskus masennus kestää vain hetken, toisinaan
kauemmin - mutta mieliala muuttuu koko ajan. Omituista, ihan kuin olisi
teini-ikäinen uudestaan.
Tänään taas koin pienen masennuksen hetken, osaksi sen takia että en
ollut syönyt mitään 8 tuntiin (en ollut tajunnut ottaa mitään ruokaa
mukaan kouluun enkä löytänyt osaston kahvilaa mistään) ja osaksi sen
takia että ymmärsin miksi kaikki aina huudahtavat "Se on aivan hirveän
vaikeaa" kun kerron opiskelevani biokemiaa. Suurin osa kursseistani
ovat todella rankkoja. Onneksi "Elementos de Biología" on lukiokamaa,
joten siellä voi hengähtää kun kerrankin tajuaa aivan kaiken mistä
puhutaan. Sain myös kuulla etten ehkä sovi biofisican kurssille - joten
jäljellä jää enää 3 kurssia. Niissäkin kyllä riittää tekemistä jos
vaikeusaste vielä kasvaa yhtään.
tiistai, 3. lokakuu 2006
Kommentit