Täytyy vielä lisätä tuohon viimeiseen kirjoitukseen tässä kyytiä odotellessa (olemme kohta lähdössä Cuencaan) Noran kanssa käymästä keskustelusta. Päätimme "selvittää" miten kaksi niin erilaisenoloista kieltä kuin unkari ja suomi voivat muka olla "samaa sukua". Ja löytyihän niin yhtäläisyyksiä aika paljonkin vaikka samoja sanoja ei taida montaa olla. Kielioppi (ainakin sen perusteella mitä ehdittiin jutella) on hyvin samanlaista ja mm. sanoilla ei ole sukua, niitä yhdistellään surutta ja prepositiotkin puuttuvat.

Myös lausuminen on yllättävän samanlaista, vaikka unkarissa käytetään paljon heittomerkkiä ja muita outouksia (suomalaisen silmään). Mutta aina kun Nora yritti sanoa jotain suomeksi tai minä unkariksi olimme aivan innoissamme koska toisen lausuminen oli yleensä erittäin lähellä täydellistä. Vielä täytyy harjoitella "kippis" unkariksi - se on aikamoinen haaste.

Välillä mietin olisiko sittenkin pitänyt ruveta lukemaan kieliä - niin paljon nämä kaikki pikkuisen kielen asiat kiinnostavat. Vaikka on tuo elintarviketeollisuus sekä tekniikan ja biokemia ihmeet niin mielenkiintoisia etten ihan heti lähtisi vaihtamaan.